Rakas päiväkirja,

Vanhan kaivoksen residenssi tarjosi rauhaa taidekentän tavallisista pose-raameista. Paikalliset ottivat kaksi friikkiä sydämellisesti vastaan, vaikka ehkä joutuivatkin outoon valoon kylillä. “Minä” Outokummussa tuntuu koostuvan palasista, jotka on ripoteltu pitkin kylänraittia – tällä kertaa ne olivat kuitenkin lumen peitossa. 

Vanhan Kaivoksen residessin jälkeen minut on vallannut tunne, että jotain on perustavanlaatuisesti muuttunut (minussa). Ehkä se oli Malmi-talon löylyt, ehkä kaivosalueen vesijohtovesi. Potkurilla piäs ja Jopolla välillä, eikä nykysin sua ies sammua ravintollaan, vaikka miten ois mehtiä.

Sims2 -pelin Outolaaksossa avaruusoliot kidnappaavat simin ja sim ei ole pelattavana, kunnes hänet palautetaan. Olinkohan se minä?

“minä sanoin hamarapuolella kiitos

ja ei sitten kasvoihin

Ja mene hyvä ihminen, pistä päällesi

sillä rikoo on riskillä ruma”

Taitaa tulla kesä!

Oudohkossa residenssissä suunniteltu kirja “Korpimaat, suot, perseet per se, etc.” syvenee syksyllä; noin syyskuun viidentenätoista päivänä kello neljä kaksikymmentä, tai kenties kymmenisen sekuntia sen jälkeen, vuonna kaksituhatta ja kuusi.