Olen residenssini aikana haahuillut ja haaveillut, tutkinut kehon kokemuksellista tilaa ja pohtinut inhimillisen ja ei-inhimillisen materian suhdetta. Kolmen viikon aikana kuljin minulle ennestään tuntemattomissa tiloissa ja kuulostelin tilan tarjoamia vaihtoehtoja olla (tilassa) läsnä. Työskentelyn aikana, yllättäen, huomasin asettelevani omia muistojani Outokummun maisemiin. Tein niistä muutamia videoita, joiden pohjalta työstän ensi vuonna paikkasidonnaisia esityksiä. Esitykset tutkivat sitä, miten ihminen ja kaupunki kohtaavat toisensa, ja minkälaisia näkyviä ja näkymättömiä jälkiä meistä jää kaupunkitilaan. Miten ihmisten henkilökohtaiset elämäntarinat muokkaavat yhteistä käsitystä kaupungista? Miten menneiden sukupolvien tarinat kaikuvat kaupungin rakennuksissa, kaduilla ja puistoissa? Pyrin etsimään yhteyttä heihin, jotka ovat meitä ennen täällä kulkeneet, sekä myös heihin, joita vielä odotamme tuleviksi.