Residenssijaksoni kesäkuun alussa oli mitä parhain tilaisuus saada keskittyä uuden teoksen ideointiin ja siihen liittyvään luonnosteluun. Työskentelen tällä hetkellä erilaisten lasitekniikoiden ja mediataiteen parissa, mutta residenssissä keskityin pelkästään uuden liikkuvan kuvan teoksen kuvaamiseen ja editointiin.

Kaivoksen alue on rauhallinen. Vanhat rakennukset ja alueen historia antavat erityisen alustan taiteelliselle työskentelylle. Videoteoksissani on yleensä abstrakteja muotoja ja pintoja, joiden päälle teen animoitua kevyttä liikettä. Kuvasin residenssin aikana lähikuvia kaivosmuseon seinämistä. Metsässä liikkuessani löysin kiinnostavia yksityiskohtia kallion, kivien ja puiden pinnoista. Teen pitkästä aikaa kameratyöskentelyä ja se tuntuu hyvältä.

Päiviin alkaa muodostua nopeasti rutiineja. Saan nukuttua paremmin kuin kaupungissa, nautin residenssin saunasta iltaisin, löydän kauniita juoksulenkkireittejä ja käyn Outokummun uimahallissa. Teen pyöräretken ja löydän pienen kirsikkapuu-puiston. Tietokoneella editoinnin lisäksi piirrän ja kirjoitan päivittäin. On jopa virkistävää, että päiväni residenssissä alkavat muistuttaa toisiaan. Puhelimeni kalenterissa olisi pari deadlinea muistuttamassa kuvataiteilijan todellisesta arjesta, mutta hidastempoiset ja rauhalliset päivät uuden materiaalin parissa saavat minut siirtämään muut velvollisuuteni.

Pohdin työskentelyjakson aikana myös laajemmin Vanhan Kaivoksen merkitystä alueellisesti. Residenssi on ilmainen taiteilijalle, mikä on jo itsessään merkittävää. Kuvataiteilijan näkökulmasta katsottuna Itä-Suomen tilanne työskentely- ja näyttelytilojen suhteen on melko huono. Opetusta ollaan ajettu alas niin kuva-, kuin esitystaiteenkin osalta. Juurikin siksi on niin hienoa, että meillä on täällä Idässä näin upeat residenssi- ja esitystilat. Vanhan Kaivoksen suodinosasto on myös mahtava tila näyttelyiden pitämiselle.